Meri

 

  Sinä yönä

  makasin rantaviivalla aivan hiljaa.

  Annoin meren vaahdon pestä hiukseni

  aaltojen huuhtoa ne puhtaiksi.

 

  Olin tullut tähän

  mistä, en tiedä.

  Kulkenut pitkän matkan

  antanut jalkojeni viedä.

 

  Millään ei ollut väliä.

  Ei ollut mennyttä

  Ei tulevaa.

  Vain ylläni tähtivyö

  ja aaltojen kohinaa.

 

 

  

  Piikki

 

 

   Lapsi joka syntyy maailmaan

   siemen vailla määränpäätä

   kukintoaan odotellessaan.

 

   Sydäntäriipaisevine parahduksineen

   taistelee tiensä valoon

   kovan kuoren lävitse.

 

        Aika, rakkaus, ravinto.

        Hitler, Idi Amin, Stalin.

        Ruusu, kielo, kaktus.

 

   Jos se on maassa

   myrkky joka valuu ytimeen

   Pahuus

   Joka tappaa sielun.

 

        Ruusuillakin on piikit

        Kaktuksella kukka

 

   Jos se on maassa

   eikä sydämessä

   Myrkky

   Joka johtaa ihmiskunnan kuolemaan.

 

        Tahdon nukahtaa nyt

        Enkä herätä koskaan.

  

 

                     

       Peto

 

   Onko se unta

   onko se totta

   Päivät jotka näen menneen

   Peto joka pitää minua vankinaan

  

   Se on sitonut minut lakanaan

   Johon kuolleet kiedotaan

 

   Rintani on painunut kerään

   Tiukkaan solmuun

   jota en saa auki

   Jos tästä unesta herään

   En uppoa siihen uudestaan

 

   Ei

   ei se ole unta

   Vain menneen talven lunta

   Joka sieluni kylmyydessä

   Ei suostu sulamaan

 

Ruumis

 

   Kaipuuni asuu auringonlaskuissa

   Lämmin valo joka liukuu pakoon kylmää pimeää

   Sieluni makaa itkien maassa

   Sillä mitä tekeekään se siihen jää

 

   Vain ruumiini estää minua tarttumasta valon terään

   Nousemasta ilmaan

   Lihan ja luiden kahleet

   Elämän ääni joka huutaa perään.